...olen peloissani.
"kukaan ei auta. kellään ei kiinnosta. oon ihan hukassa."
nää on hyvin tuttuja virkkeitä mun pääkopan sisällä ja tuo on se fiilis mikä mulla on lähes 24/7. tunnen itteni todella todella yksinäiseksi. ainoastaan pieninä lyhyinä hetkinä minusta tuntuu ees vähän valoisammalta, kun taas sitten vajoan takaisin pimeään.
"oon oksettava. mun pitäis laihtua vielä. mun pitäis haihtua kokonaan. mun pitäis nälkiinnyttää itteni pois täältä. en saa syödä. se on asia, joka pitää minut hengissä ja en tiiä haluanko sitä enää"
nää on ajatuksia jotka vierailee ehkä vähän turhan useasti. oon jo nyt lievästi alipainoinen, mutta silti vain haluan laihtua.
"oon vastenmielinen. kukaan ei ikinä vois rakastua minuun. oon ihan turha eikä kukaan tarvi minua,"
en tykkää itestäni tippaakaan. välillä inhoan ja vihaan niin, että toivoisin että joku, ihan kuka tahansa pahoinpitelis minut henkihieveriin. häpeän sitä ja ei varmaan hirveästi yllätä että oon myös tehny juttuja jotka vois luokitella itsetuhoiseksi käyttäytymiseksi.
Tiivistettynä tätä blogia siis kirjoittaa yksinäinen, hukassa oleva, itsevihassa kylpevä ja syömishäiriön kanssa kamppaileva 19-vuotias tyttö.
- harhaileva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti